Jäin muutama vuosi sitten eläkkeelle. Samalla jäi myös työmatkapyöräily ja kuntosalikin, kun aloin asustella mökillä. Maaseudulla riittää tekemistä, mutta siitä huolimatta tuntui, että kuntoni alkoi rapistua. Vanha urheiluvammakin ilmaantui, haittamaan liikkumista. Eräs tuttuni kehotti ottamaan yhteyttä Laura Pulliin ja hänen valmennukseensa. Näin tein. Aluksi kaikki vaikutti vähän oudolta. Laura kyseli, kuunteli ja katseli. Sitten tehtiin muutamia minulle aivan uusia liikkeitä. Salilla ei kolissut rauta, ei puhistu punnerruksia, ei potkittu sadan kilon jalkaprässiä. Liikkeet olivat hitaita, melkein staattisia, toistoja paljon. Tältä pohjalta Laura loi –omaan päähänsä- minulle harjoitusohjelman. Kotiin sain erillisen yksinkertaisen harjoitusohjelman. Tätä menoa on nyt jatkettu. Laura kertoo ennen jokaista harjoitetta mikä sen tarkoitus on ja näyttää, miten se tehdään. Kun liikkeen aloitan, Laura ohjaa oikeaan suuntaan maltillisesti, mutta erinomaisen määrätietoisesti. Kannustusta tulee ja kiitostakin, milloin olen sitä ansainnut. Normaalista kuntokoulusta tämä poikkeaa siinäkin, että mihinkään ei satu, ei tunnin aikana eikä sen jälkeenkään. Huomaan päivittäisissä mökkipuuhissa, että olo on kohentunut. Jalkavaivaan hankittu keppikin unohtuu mihin sattuu. Jopa mielialakin tuntuu kohentuneen.